Arvet kertoo tarinaa..

Eilen, ku menin laitilaa sin terpateunin luo, ajattelin et ei vittu taas tätä samaa paskaa. No, siin me sit hetke aikaa juteltii mun vanhempie erost eli mun masennuksen alkuajoist. Ja se ihan oikeesti helpotti, ja ite oon ollu ain sitä mielt et lääkkeet on ne jotka vaikuttaa, ja ettei mul oo mitään asioit mist mun tarvis puhuu, mut näköjään on. Toi on ainut ihmine jolle mä oon kertonu yksityiskohtaisesti mitä sillo kolmosluokal kävi. Ja sit se puhe siirty mun viiltelyy. Mä siinä vaa kerroin sille silmät kostein kuik paljo mua kaduttaa ne, ku vihdoin oon parantumist päi. Ja just siitä, etten mä voi enää mennä kylpylöihi, tai olla ilman mitää sidet käden tai jalan ympäril. Mut sit se kerto mulle plastiikkakirurgiasta (olipa pitkä sana, haha) mite mun ois mahdollisuus päästä julkisen kautta, ku yksityisellä ne maksaa iha helvetisti. Täs vaihees mä melkee itkin. Olin vaa nii.... onnelline. Tai en onnellinen, vaa tyytyväinen. En osaa selittää, mut kuitenkin joo.. Sitä sit odotelles, ja toivon et tä todellakin  tapahtuu ennen kesää, ja mieluiten se vois tapahtuu just nyt. Ennen ku olin ees menos parantumist päi, mä pidin niitä kauniina, ja ajattelin etten koskaan tulisi katumaan sitä, sillä "Arvet kertoo tarinaa" mut nyt oon täysin toista mieltä.

No huhhuh, takki sisällä? Näin meillä päin. Ja niin, eile mä värjäsin hiukset ja nukuin yön hopeeshanpoo pääs, ah. Oisin kaivannu iha platinat hiukset, et sitten vaa ku mun cybershopi tilaus tulee ni vedän fledan pinkis. Tänää kattosin Jessican kans kuvii mun koneelt, ja sillo me uskallettii olla omat itsemme. Siit seuras iha kauheet vittuiluu, mut nykyää on eri jutut ku sillo vuosii sitte. Mustaki on tullu lahna, enkä nää itteeni peilist tai valokuvist. Siel on vaan joku henkilö, joka en ole minä. Mut nyt mä haluun nähdä itteni tuolt peilistä, jote en enää jaksa miettii et mitäköhä mujut ajattelee. Taino, en mä tavallaa ajattele mut mun alatajunta huutaa mulle etten perkele saa laittaa mitää revittyi pillei ymsyms. päälle. En mä ennenkää oo välittäny siit vittuilust mitää (paitsi toi mun alitajunta) mut jotenki sit mä aloin kyllästyy siihe vittuiluu, mut se oli kuitenki noit ala-aste aikoi. Joten, taas hiukset pinkiks ja vois ostaa uusii vaattei. Koska mä todellakin haluun nähdä itseni sielt peilistä, entä ketään jonka alitajunta yrittää olla toisten mieliks. Ah, oon vaa nii vitun säälittävä.

Mutjoo, tänää olin sit koulus vaik oli tosi huono olo ja paska fiilis. Ja tänää oli sit perus koulupv, välkät puhutaa jotai tai mennää Jannen pihal tupakal, mut sit lähin keske fyken tunni pois luokast ku rupes vituttaa se opettaja, ja tuntu silt ettei ois saanu henkee. Mä olin koko sen puoltist tuntii piirtäny jotain nimeltämainitsematontä paperin palaa, jonka se anto mul ku "unohdin" kirjat kotii. Lähin sit kävelee takarivist pois ku mikäki rotta, ja paukautin oven kunnol kiinni et kaikki varmasti kuulis et mä lähe <3<3<3 

Koulupv jälkee käytii sit Jessical, ja siit sit meil stalkkailee noit vanhoi kuvii. Oli tarkotus kattoo joku leffa mut ei me sit katottukkaa. Joskus neljä aikaa mul oli polil aika ja siel puhuttii vaa mun lääkityksest, mite on menny ja muuta perus juttuu mist me ain puhutaa. Mä taidan lopettaa tän kirjottamise nyt, vaik kello on vast puol seittemä ja vedän kahvii täs samal ni silti oon iha silmät ristis ja puol unes täst tietsikkapöydäl.